Päivä paloasemalla

 

Kävimme Hilman ja Lavinian kanssa juttukeikalla paloasemalla. Liitän tänään Somero-lehdessä julkaistun tekstin oheen, jotta saatte käsityksen siitä, miksi Hilma oli paloautossa. Voitte varmasti kuvitella kuinka Hilma ei osannut käyttäytyä asiallisesti, kun ympärillä oli niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Huh, mikä retki, mutta saatiinpahan hyviä kuvia!

Somerniemen VPK:lle valtakunnallinen Päivä Paloasemalla-tapahtuma on jokavuotinen yleisötilaisuus. Se kokoaa asemalle perheen jos toisenkin turisemaan, tapaamaan tuttuja ja ottamaan osaa lasten harrastukseen.

Palokunta on suosittu harrastus Somerniemen nuorison keskuudessa. Nuoriso-osaton vahvuus on 14 nuorta, joista suunnilleen puolet on tyttöjä.

- Täällä oppii kaikkea tärkeää, vaikkei tästä tulisikaan ammatti. Ei tämä ole pelkkä miesten harrastus, ensivasteryhmässäkin on kaksi naista, kertoo Anni Kesäniemi.

- Ja palokuntaleirit ovat kivoja, siellä tapaa paljon uusia kavereita, jatkaa Essi Pentti.

Rastirata lasten suosikki

Tytöt ohjasivat vieraat pihalta kohti erilaisia tehtävärasteja.Yhdellä rastilla ruiskutettiin keiloja nurin, muilla soviteltiin palomiehen painavia saappaita jalkaan, tutustuttiin palovaroittimiin, harjoiteltiin savusukellusta ja kokeiltiin palomiesten varusteita. Makkararasti oli myös hyvin suosittu.

- Lapset ja aikuiset ovat tulleet rohkeasti mukaan alkusammutusharjoitukseen. Sillä tavalla väline tulee tutuksi. Kaikki mitä olemme aamulla viritelleet käyntiin on löytänyt yleisönsä tänään, kehuu nuoriso-osaston johtaja Antti Riepponen.

- Täällä vapaapalokunnassa kaikki toimii vapaaehtoisuusperiaatteella. Porukalla tekemisen ilo näkyy, paloasema on kyläläisten kohtaamispaikka. Täällä on hyvät puitteet pitää yllä VPK:n toimintaa, meillä on sekä luokkatilat että kuntosali palokuntalaisten käytössä, Riepponen jatkaa.

Punaposkinen nuoriso hoiti vastuurastiensa esittelyt kiitettävän asiantuntevasti. Oli mukava vierailla paloasemalla.

 Hilma ja Lavinia harjoittelemassa savusukellusta.

Liian kiusalliset kiusaukset

Jottette saa liian yksipuolista kuvaa Hilmasta, täytyy kertoa mitä Hämeenlinnan reissulla tapahtui. Ei Hilma aina viitsi olla kiltti ja kärsivällinen.

Hilma oli jaksanut istua hautaustoimistossa pitkän tovin. Olimme varsin tyytyväisiä sen käytökseen. Oli lounasaika, joten päätimme poiketa Piparkakkutalo-nimisessä ravintolassa, ennen kuin open sisaren oli määrä jatkaa matkaa kohti lentokenttää. Ja koska satoi kaatamalla, henkilökunta antoi hyvin ystävällisesti luvan tuoda Hilma eteiseen odottamaan. No eihän siitä mitään tullut. Heti kun katosimme näkyvistä alkoi korviahuumaava ujellus. Lilja meni rauhoittamaan koiraa. Liljan palattua pöytään ei mennyt kauaa kun koira juoksenteli villisti pitkin ravintolasalia. Tarjoilija tuli - ei enää niin ystävällisesti - kertomaan, että se oli riuhtonut itsensä irti kaulapannasta ja kaatanut mennessään eteisen sisustuksen. Huh tosiaan! Open ei auttanut muu kuin ottaa Hilma kainaloon ja poistaa se paikalta vähin äänin. Onneksi kadun varrella ravintolan eteisen alla on maavaraa metrin verran. Siellä sai Hilma nöpöttää hyvin viattoman näköisenä loppuvierailun ajan. Oli sentään sateelta suojassa.

Keittiöstä leijailevat herkulliset tuoksut taisivat olla sille liikaa. Ulkona oli paljon helpompi odotella.

Surutalossa kuljetaan hiljaa

Lilja ja Hilma

Open isä kuoli maanantaina.

Surun viitta lasketaan hartioille vähitellen.

Se päällä kuljetaan hiljaa

puhutaan vähän

painutaan kasaan

kunnes tulee aika

nousta

nopeuttaa askelia

nähdä värejä

jatkaa elämää.

Hilma on hyvä lohtukoira.

Se on läsnä. Nököttää vieressä. Ei sano mitään, mutta kuuntelee auliisti.

Löytyykö?

 Tehtävä tarkkasilmäisille. 

Etsi kuvasta kaksi koiraa.

Hilma oli open kanssa Päivin ja Jounin maatilalla ties kuinka monetta kertaa. 

Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja se jos mikä houkuttelee open kameran esiin. 

Kamera on hyvä keksintö. Se tallettaa hetkessä ohimeneviä hetkiä sinne muistojen albumiin, josta on ennenkin ollut puhetta.

Hilma ja Tsöpö pörräsivät mukana kaikissa puuhissa. Näissä kuvissa ollaan lehmien laitumella. 

Lehmät ovat navetassa tältä syksyltä. Niille koittaa uusi laidunkausi keväällä. 

Täytyykin seuraavalla kerralla kuvata Päivin lehmiä. Yksi niistä on erityisen hellyttävä. 

Se on lapinlehmä, jonka nimi on Nalle.

No tässä vielä kuvavihje, jollet löytänyt koiria edellisestä kuvasta.

 

Rantareitillä

 

Ope ja Hilma ovat löytäneet uuden ulkoilureitin, sellaisen, jossa ei tarvita remmiä ollenkaan. Ope voi siellä rauhassa hoilata tai huokailla ja Hilma kirmata, eikä ole pelkoa, että kukaan siitä häiriintyisi. Ja maisemat ovat upeat! Kyllä maalla on mukava asua!



Koiravieras

Hilman eno tuli viikonloppukylään. Tämä kuva valehtelee, Aslan on erittäin ihmisystävällinen koira

kuten näkyy.

Hilmalla on ollut hauska viikonloppu! Ope on kyllä joutunut koville kahden hyvin energisen koiran kanssa, mutta kerrankos sitä ja mitäpä sitä ei ihminen tekisi koiran iloksi, joten tervetuloa vaan kaikki koiravieraat! Jos ope muutaman päivän lepää välissä, niin sitten jaksetaan taas.