Liian kiusalliset kiusaukset

Jottette saa liian yksipuolista kuvaa Hilmasta, täytyy kertoa mitä Hämeenlinnan reissulla tapahtui. Ei Hilma aina viitsi olla kiltti ja kärsivällinen.

Hilma oli jaksanut istua hautaustoimistossa pitkän tovin. Olimme varsin tyytyväisiä sen käytökseen. Oli lounasaika, joten päätimme poiketa Piparkakkutalo-nimisessä ravintolassa, ennen kuin open sisaren oli määrä jatkaa matkaa kohti lentokenttää. Ja koska satoi kaatamalla, henkilökunta antoi hyvin ystävällisesti luvan tuoda Hilma eteiseen odottamaan. No eihän siitä mitään tullut. Heti kun katosimme näkyvistä alkoi korviahuumaava ujellus. Lilja meni rauhoittamaan koiraa. Liljan palattua pöytään ei mennyt kauaa kun koira juoksenteli villisti pitkin ravintolasalia. Tarjoilija tuli - ei enää niin ystävällisesti - kertomaan, että se oli riuhtonut itsensä irti kaulapannasta ja kaatanut mennessään eteisen sisustuksen. Huh tosiaan! Open ei auttanut muu kuin ottaa Hilma kainaloon ja poistaa se paikalta vähin äänin. Onneksi kadun varrella ravintolan eteisen alla on maavaraa metrin verran. Siellä sai Hilma nöpöttää hyvin viattoman näköisenä loppuvierailun ajan. Oli sentään sateelta suojassa.

Keittiöstä leijailevat herkulliset tuoksut taisivat olla sille liikaa. Ulkona oli paljon helpompi odotella.