Lehdistön unelmakoira

Open mielestä on todella hauskaa, kun Hilman voi bongata lehdestä. Perjantaina se oli Riston sylissä ja tänään puhelimen näytöllä. Muistan, kuinka lapsena, olikohan se Apu-lehdessä (tuskin), piti aina etsiä eri paikkoihin piilotettuja hahmoja. Palkittiinkohan voittajia jotenkin? Joka tapauksessa niitä oli hauska löytää. Missä Hilma luuraa-ilmiöstä tulee lapsuus mieleen.

Open ulkoilutusta

Hilma on open pakkoulkoiluttaja. Se seuraa, kiehnää, tökkii ja jos ei muu auta, tekee jotain tosituhmaa, kunnes ope huokaa, pukee ja lähtee ulos. Säähän kuin säähän.

Ensimmäisen vastahakoisen kilometrin jälkeen lopputulema on aina sama, ope kiittelee Hilmaa. On se niin mukavaa, että on tuollainen reipas ulkoiluttaja Hilman hyvä tuuli ja iloinen seikkailumieli tarttuu ihan väkisin kaikkein nuutuneinpaankin opeen.

Tsemppiä Espanjaan!

Koska päivä ei voi tämän harmaammaksi muuttua, on aika kaivella kesämuistojen albumia. Kuvassa Hilma ja Lilja, open vanhin tytär. Voi kuinka pieni Hilma oli elokuussa!

Open lapset ovat astetta järkevämpiä, kuin äitinsä, mutta silti heidät on helppo houkutella mukaan monenlaiseen hassutteluun. Eivät ota itseään turhan vakavasti. Se on erinomainen elämänasenne, ajattelee ope. Ja Hilma.

Terveisiä Espanjaan ja onnea melkein vävypojalle Taekwondon MM-kisoihin! 

Ei käsketä, pyydetään

Eilen ope kirjoitti, että käski Hilmaa. Ei se ihan niin mennyt. Ope kertoi Hilmalle, että olisi suotavaa, että poseeraisit nyt laiturilla ja Hilma päätti tehdä opelle mieliksi. Sellaista on open ja Hilman yhteistyö. Joustetaan, siedetään, palvellaan ja saadaan vastapalveluksia.

Siitä open mieleen muistui kaunein teiltä oppilailta ikinä saatu palaute, se taisi olla Veetin, että parasta opessa on se, ettei se käske, vaan pyytää. Kun saa omasta vapaasta tahdosta tehdä, ja samalla ilahduttaa toista, niin kyllähän sitä mielellään tekee ihan mitä vaan, vaikka matikantehtäviä.

Ope on oppinut teiltä paljon murmelit! Ja ehkä jotain myös Hilmalta.

Hrrrr

Tänä tiistaiaamuna Hilma paleli. Enää ei menty uimaan. Viikko takaperin uitiin vielä iloisesti, mutta nyt siihen tuli stoppi. Hilma ei olisi edes mennyt laiturille, mutta ope käski. Ja open suureksi hämmästykseksi Hilma totteli.

Mummu ja muita kuvia

 Leo, Lavinia ja Hilman herttainen mummu.

 Hilma veliraukan kurkussa kiinni,

 mutta Samppa-veli ei lannistu.

 Ja ralli jatkuu

 ja jatkuu

 ja jatkuu,

 ja Dooris-tädin hermo pitää.

Hilma. Kenguruiden sukua?

Tepastelua ja huokauksia

Hilmaa hermostuttaa. Se tepastelee keittiön ja makuuhuoneen väliä, käy tökkäisemässä opea märällä, kylmällä, tahraavalla kirsulla aina kun kuulee pienenkin liikahduksen. Ope yrittää olla liikkumatta. Ope sairastaa.

Opeilla on tapana sairastaa lomilla. Niiden kansantaloudellisesti tehokkaat kropat on ohjelmoitu niin, että ne varastoivat sairauksia viikonloppu- ja lomakäyttöön.

Koirien kannalta tosi rasittava ilmiö. Ihminen on kotona, muttei lähde ulkoilemaan, eikä edes imuroi tai puuhaa muuta mielenkiintoista. Korkeintaan räplää puhelinta tai kääntelee kirjan sivuja.

Hilma huokailee keittiössä. Tulisipa lapset pian kotiin, että saataisiin vähän eloa tähän taloon.

Eilisestä

Henna, opella taitaa koirat ja ihmiset sekoittua samaan riehakkaaseen soppaan. Kyllä Hilman mummu on koira. Laitan kuvan todistusaineistoksi tilaisuuden tullen.

Hilman siskoista ja tädistä piti vielä kertoa. Ne ovat hillittyjä ja hyväkäytöksisiä koiraneitejä, jotka pysyvät emäntiensä lähellä. Hilma on erilainen. Se viihtyy poikaporukassa ja veljillä on kova työ pysyä mukana sen vauhdissa.

Yksi Hilman siskoista, Armi, on niin samannäköinen, että hajamielinen ope olisi helposti voinut ottaa väärän koiran kotiin, mutta onneksi Hilma hoiti senkin asian. Suoraan kesken juoksuleikin se veljiensä hämmästykseksi kaarsikin open autolle ja jäi sinne odottelemaan kuskia.

Mummuviisautta

Hilmalla on monta siskoa ja veljeä, enoja, tätejä sekä hyvin herttainen mummu. Äitikin tietysti on ja isä, joka asuu Tallinnassa.

Tänään pidettiin Hilman sukukokous.
Mummukoira otti asiakseen viihdyttää nuoria ihmisvieraita keinuttelemalla heidän keskellään pihakeinussa. Villillä koiranuorisolla oli kiire viilettää pitkin pihamaata. Siinä oli jotain hyvin hellyttävää, koira hoitamassa mummunvirkaa. Se sai open salaa toivomaan, että sekä Hilmasta, että opesta, saisi aikanaan kasvaa yhtä lempeitä mummuja.

Hilma paimenkoirana

Tänään on lunta maassa, sellaista litsläts-märkää, pahinta laatua. Toukokuussa syntyneen Hilman ensilumet. Lumi ei ollut Hilmalle yhtä suuri järkytys, kuin ensimmäinen sade. Se oli hyvin niljakas
kokemus, eihän pissaaminen voi onnistua, jos turkki samalla kastuu.

Eilen Hilma kävi nököttämässä hammaslääkärin ja kampaajan pihassa, (Onneksi ei satanut!) sillä Hilman varsinaisella emännällä, nuoriemäntä Lavinialla, oli afäärejä toimitettavana. Hilman kärsivällisyyttä koeteltiin jälleen.

Hilmalle oli kerrottu, että odottelun jälkeen on luvassa jotain hauskaa, nimittäin tapaaminen paimenkoira Tsöpön kanssa Päivin ja Jounin maatilalla. Tsöpö on jo vanha, mutta leikin tuike silmäkulmassa on säilynyt. Päivi sanoo, että riehakas Hilma on sille hyvää seuraa.

Tsöpö esitteli Hilmalle työpaikkansa ja lehmät, joita se paimentaa. Nuori karja oli vielä laitumella. Hilma on sellainen, että kun toinen kävelee suoraan, Hilma viuhtoo siksakkia edellä tai perässä. Tälläkertaa koira tikkasi päin sähköaitaa. Mikä itku ja sydäntäraastava ulina! Mikä poru ja syvä järkytys!

Ope ihmetteli tuvan ikkunasta mikä leikki se tällainen on, jossa kaikki lapset ja koirat ahtautuvat yhteen pieneen autoon. Hilma oli vienyt lauman turvaan.

Hilma Arimaalla

Hilma kulkee open mukana aina, kun mahdollista. Eilen se oli juttukeikalla. Ope ja Hilma suhauttivat Arimaan kartanoon Ristoa tapaamaan, koska opea kiinnostaa kaikki historiaan liittyvä ja koska Risto on open kaveri ja opella on se periaate, että huvi ja hyöty kuuluu yhdistää.

Hilmaa kiinnostivat lähinnä pöydältä leijailevat ihanat savupeurapaistin tuoksut ilman sen kummempia periaatteita. Hilma oli ihan varma, että Risto olisi mielellään tarjonnut sille palan, mutta ope, vanha tiukkapipo, kielsi sen. Miten epäreilua!

Hilma hakeutui loukkaantuneena pöydän alle. Pöydän päällä kynä tuntui suihkaavan loputtoman kauan. Kesti ja kesti. Onneksi ope ymmärsi päästää Hilman ulos välillä. Hilman mielestä oli hauskaa juosta taloa ympäri siltä ovelta, jolta pääsi ulos, sille, jolta alunperin tultiin sisälle. Se oli hyvää liikuntaa, koska talo tosiaan on piiiitkä!

Kiitos Risto vielä, kun sittenkin muistit minua, Hilmaa, ikuista ystävääsi! Järsin peuranluuta koko illan ja aamulla sain tehdä opelle jäynää, kun ei meinannut nousta. Yritin tälläkertaa piilottaa luun jalkopäähän peiton alle. Hahaa!

Ope sählää

Ope ja Hilma lähtivät aamulla rantaan uimaan. Puhelin kulki mukana, koska tarkoitus oli lisätä muutama tuore kuva blogiin. No niinhän siinä tietenkin kävi, että puhelin luiskahti järveen. Ope sukelsi sen ylös, mutta sille ehti käydä vanhanaikaisesti, se pimeni.

Kotona piti tietenkin tehdä tieteellistä tutkimusta. Ope laittoi puhelimen johdon päähän ja Hilma kuunteli omituista sihinää. Molemmat odottivat jännittyneinä räjähtääkö se. Ei räjähtänyt, mutta kuumeni melkein niin, että kananmunan olisi voinut paistaa sen kyljessä. Älkää tehkö perässä lapset. Tehkää niinkuin ope sanoo, ei niinkuin ope tekee rakkaat!

Hilma koulussa

Hilma oli koulussa tänään. Nyt se makaa sikeässä unessa open jalkojen juuressa, kaikkensa antaneena, hyvin aktiivinen ja sosiaalinen päivä takana.

Aamun kaksi ensimmäistä tuntia Hilma viiletti metsässä naapuriluokan Ransun kanssa. Opet ja oppilaat olivat mukana. Ainiin ja pääsi Hilma kokeilemaan agilityputkea ja esteitäkin, otti Ransusta mallia ja teki perässä. Ope oli siitä ylpeä. Loppupäivä meni satoja silityksiä vastaanottaessa. Häntä heilui varsin verkkaisesti viimeisille kotiinlähtijöille, mutta heilui kuitenkin!

Päivän ainoa hasardi oli pikkupissa luokan lattialla.

Hilma tietää, kuinka paljon ope tykkää oppilaista. Sellaisia koirat ovat, tietävät paljon enemmän kuin kertovat.

Luu tyynyn alla

Hilma antautui illalla villiin luuleikkiin. Luu lensi edellä ja koira perässä. Meni siinä matot rullalle ja hidas jäi alle. Leikki loppui niin, että koira yritti piilottaa luun. Kopan pohjaa raavittiin, mattojen alla myllättiin, sohvan alus tutkittiin.

Nukkumaanmennessä ope löysi luun siltä kohtaa, missä yleensä on tyyny.

Hilmasta tuli Hilma

Tänään se vihdoin keksittiin!

Viisikuinen koira, eikä sillä ole ollut vakiintunutta nimeä. Niitä on ollut liian monta. Clothilde on oikein tyylikäs virallinen nimi, mutta vähän jäykkä käytössä. Ja epäviralliset Lola, Lotta, Hilde, Hiltsukka ja Hiltsumiina, eivät istuneet kunnolla.

Oppilaat hiiltyivät. Täytyyhän koiralla nyt jo olla kunnon nimi!

Joten tänään otimme härkää sarvista. Bigen tunnilla pidimme aivoriihen. Nimiehdokkaista järjestettiin äänestys. Hilma voitti ja täytyy sanoa, että ope on siihen varsin tyytyväinen.