Hilma paimenkoirana

Tänään on lunta maassa, sellaista litsläts-märkää, pahinta laatua. Toukokuussa syntyneen Hilman ensilumet. Lumi ei ollut Hilmalle yhtä suuri järkytys, kuin ensimmäinen sade. Se oli hyvin niljakas
kokemus, eihän pissaaminen voi onnistua, jos turkki samalla kastuu.

Eilen Hilma kävi nököttämässä hammaslääkärin ja kampaajan pihassa, (Onneksi ei satanut!) sillä Hilman varsinaisella emännällä, nuoriemäntä Lavinialla, oli afäärejä toimitettavana. Hilman kärsivällisyyttä koeteltiin jälleen.

Hilmalle oli kerrottu, että odottelun jälkeen on luvassa jotain hauskaa, nimittäin tapaaminen paimenkoira Tsöpön kanssa Päivin ja Jounin maatilalla. Tsöpö on jo vanha, mutta leikin tuike silmäkulmassa on säilynyt. Päivi sanoo, että riehakas Hilma on sille hyvää seuraa.

Tsöpö esitteli Hilmalle työpaikkansa ja lehmät, joita se paimentaa. Nuori karja oli vielä laitumella. Hilma on sellainen, että kun toinen kävelee suoraan, Hilma viuhtoo siksakkia edellä tai perässä. Tälläkertaa koira tikkasi päin sähköaitaa. Mikä itku ja sydäntäraastava ulina! Mikä poru ja syvä järkytys!

Ope ihmetteli tuvan ikkunasta mikä leikki se tällainen on, jossa kaikki lapset ja koirat ahtautuvat yhteen pieneen autoon. Hilma oli vienyt lauman turvaan.